tiistai 26. maaliskuuta 2013

Rauhaan palaamisen ongelmat Suomessa vuosina 1944-1945

Työtä, vapautta, ystäviä, pirtinpolttajia – rauhaan palaaminen Suomessa v. 1944–1945


Suomen irtautuminen jatkosodasta tapahtui syyskuussa 1944. Rauhaan palaaminen toi mukanaan monia ongelmia. Jo aikalaiset puhuivat rauhankriisistä tai ylimenokaudesta. Yleisesti ottaen rauhaan palaamiseen voidaan valtiovallan kannalta liittää tiettyjä tehtäviä: haasteina on nähtävä yleinen demobilisointi, poliittisten ja taloudellisten ongelmien ratkaiseminen, yhteiskunnan rauhoittaminen, sotaveteraanien integrointi siviiliyhteiskuntaan, muista sodasta kärsimään joutuneista huolehtiminen ja henkisten vaurioiden minimointi. Erityisesti hävityn sodan jälkeen ongelmakenttään liittyy lisäksi sotaan syyllisten rankaiseminen. Myös sodan aiheuttamien psykologisten traumojen käsittely on rauhaan palatessa tärkeää. Kansakunnan ”mentaalista tilaa” on parannettava ja sotaa muistettava eri muodoissaan.

Neuvostoliiton kanssa 19.9.1944 solmittu välirauhansopimus rajoitti Suomen toimintavapautta. Sopimuksen ehtojen mukaan Suomen piti alueluovutusten lisäksi mm. karkottaa maassa olevat saksalaiset sotajoukot, lakkauttaa fasistiset järjestöt, vapauttaa ”poliittiset vangit” ja maksaa sotakorvauksia 300 miljoonan dollarin edestä. Suomen pysymistä kaidalla tiellä tuli valvomaan Neuvostoliiton hallinnassa oleva valvontakomissio. Rauhanehdot koettiin lehdistössä todella raskaiksi, erityisesti oikeisto oli synkkänä. Lehdistön kirjoittelua tosin rajoitti sensuuri ja ohjasi valtion tiedotustoiminta – välirauhansopimuksen määräysten mukaisesti aina vuoteen 1947 asti. Ohjailu oli aloitettu jo syksyllä 1939 kansainvälisen tilanteen kiristyessä.

Luento käsittelee rauhaan palaamisen ongelmaa sellaisena kuin sanomalehdet ja valtiovalta sen vuoden 1944 loppupuolella ja vuoden 1945 alkupuolella yleisölle esittivät. Keskiössä ovat kysymykset Venäjä-suhteiden uudelleen määrittelystä, välirauhansopimuksen ehdoista, Lappia polttavista saksalaisista, karjalaisen siirtoväen kohtalosta, asevelvollisten kotiuttamisesta, jälleenrakennustyöstä ja kevään 1945 eduskuntavaaleista. Miten valtiovalta ja sanomalehdet näkivät tilanteen? Millainen tulevaisuus Suomea odotti? Ja millainen menneisyys oli tilanteeseen johtanut?

Luento pohjautuu Auvisen väitöskirjahankkeeseen, jossa tutkitaan rauhaan palaamista Suomen sanomalehdistössä v. 1944–1945. Hanke on osa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen tutkimushanketta ”Rauhan tultua jatkunut sota. Toisen maailmansodan jälkivaikutukset suomalaisessa yhteiskunnassa n. 1944–2000”.

Luento järjestetään keskiviikkona 3.4.2013 klo 18.00–19.30 Jyväskylän kansalaisopistolla, luentosalissa 1, osoitteessa Vapaudenkatu 39–41, 40100 Jyväskylä. Vapaa pääsy.

Esiintyjän tiedot: Timo Auvinen, FM, Historian ja etnologian laitos, p. 050 370 1689, timo.a.auvinen(at)jyu.fi

Luento on osa Konfliktien ruhtinaskunnasta harmonian tasavaltaan? Suomen historian pienten linjojen suuret jäljet -luentosarjaa, jolla Historian ja etnologian laitoksen nuoret tutkijat ottavat tutkimusaiheillaan kantaa Suomen historian suuriin, jo kouluopetuksesta kaikkien tuntemiin historiallisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Mikrotason tarkastelulla tarkennetaan kuvaa meidän tuntemasta Suomen historiasta.

Järjestäjät: Jyväskylän Historiallinen yhdistys ry (JHY), Helan tutkijat ry ja Jyväskylän kansalaisopisto

Lisätiedot luentosarjasta
Pasi Saarimäki, JHY, pasi.saarimaki(at)jyu.fi
Olli Turunen, olli.t.turunen(at)jyu.fi
http://www.jyvaskyla.fi/kansalaisopisto 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Yhteisöllisyydestä muuttuvassa suomalaisessa teollisuusyhteisössä

Piippu piti pahan loitolla - Teollisen yhteisön muutos yksilön näkökulmasta


FM Eerika Koskinen-Koiviston luennon esimerkkiympäristönä on Ähtärin Inhan Tehtaat. Luento perustuu väitöskirjatutkimukseen, joka käsittelee vuonna 1927 syntyneen työläisnaisen elämänkerrontaa.

1900-luvun aikana Suomeen rakentui monia teollisia yhteisöjä, jotka kukoistivat vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla sekä jälleenrakennuksen aikana, mutta lopettivat myöhemmin toimintansa globaalin kilpailun tiukentuessa. Joillakin tehdaspaikkakunnilla tuotanto on jatkunut, mutta enää ani harvoin kokonaiset kylät ja taajamat elävät yhden teollisuuslaitoksen ympärillä.

Tiiviissä tehdasyhteisössä vallitsi usein yhteisöllisyyden henki. Toisaalta ne olivat hierarkkisia; rajat eri ryhmien kesken olivat selkeät. Tehdaspaikkakunnalla kasvanut siis tiesi, mihin kuulua. Yhteisön ja ryhmien välisen dynamiikan lisäksi paikallinen identiteetti muotoutuu myös suhteessa paikkaan, luontoon ja rakennettuun ympäristöön. Tehdasyhteisöissä oli erikoisia rakennuksia ja paikkoja, jotka tehdassaleja myöten olivat tuttuja kaikille kyläläisille ja joilla oli omat nimensä ja tarinansa. Tuotantoa uudistettaessa tutut maisemat, rakennusten ja ympäristöt muuttuivat ja paikat hävisivät. Monen paikkakunnan ytimet hiljenivät. 

Luennolla tarkastellaan teollisen yhteisön ja maiseman muutosta yksilön näkökulmasta. Esimerkkiympäristönä on Ähtärin Inhan Tehtaat, kylä Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rajalla. Inhan rautaruukki, Inha bruk, perustettiin vuonna 1841 Inhanjoen rannalle. Raudantuotanto perustui järvimalmin ja romuraudan käyttöön. Myöhemmin joen varteen rakennettiin myös saha sekä läheisyyteen rautatie. Vuosisadan alussa tehdasyhteisön sosiaalinen hierarkia ja järjestys perustuivat tehdaspaternalismiin. Työläisperheet elivät tehtaan omistamissa asunnoissa ja käyttivät tehtaan rakentamia palveluita. Tehdas tarjosi puitteet arkielämälle ja tulevaisuuden horisontin myös tuleville sukupolville.

Inhan Tehtaiden suuri muutos ajoittuu 1960- ja 1970-luvulle. Ennen raudanjalostukseen keskittyneen Inhantehtaat Oy:n omistava Fiskars konserni investoi uuteen teräs- ja alumiiniteknologiaan. Tehtaan tuotanto siis jatkui, mutta uudenlaisen teknologian ja työvoiman voimin. Kylän palvelut siirtyivät kuntakeskukseen ja vanhoja rakennuksia purettiin. Miten muutos kosketti yksittäisiä perheitä ja ihmisiä?  Mitä he jäivät kaipaamaan?

Esiintyjän tiedot: FM Eerika Koskinen-Koivisto, etnologia, Historian ja etnologian laitos. p. 0407243810, eerika.koskinen-koivisto(at)jyu.fi.

Luento järjestetään keskiviikkona 13.3. klo 18.00–19.30 Jyväskylän kansalaisopistolla, luentosalissa 1, osoitteessa Vapaudenkatu 39–41, 40100 Jyväskylä.

Luento on osa konfliktien ruhtinaskunnasta harmonian tasavaltaan? Suomen historian pienten linjojen suuret jäljet - luentosarjaa, jolla historian ja etnologian laitoksen (Hela) nuoret tutkijat ottavat tutkimusaiheillaan kantaa Suomen historian suuriin, kaikkien jo kouluopetuksesta tuntemiin historiallisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Mikrotason tarkastelulla tarkennetaan kuvaa meidän tuntemastamme Suomen historiasta.

Järjestäjät: Jyväskylän Historiallinen yhdistys ry (JHY), Helan tutkijat ry ja Jyväskylän kansalaisopisto.

Lisätiedot luentosarjasta
Pasi Saarimäki, JHY, pasi.saarimaki(at)jyu.fi
Olli Turunen, Helan tutkijat ry, olli.t.turunen(at)jyu.fi