Yhteisöllisyydestä muuttuvassa suomalaisessa teollisuusyhteisössä

Piippu piti pahan loitolla - Teollisen yhteisön muutos yksilön näkökulmasta

FM Eerika Koskinen-Koiviston luennon esimerkkiympäristönä on Ähtärin Inhan Tehtaat. Luento perustuu väitöskirjatutkimukseen, joka käsittelee vuonna 1927 syntyneen työläisnaisen elämänkerrontaa.

1900-luvun aikana Suomeen rakentui monia teollisia yhteisöjä, jotka kukoistivat vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla sekä jälleenrakennuksen aikana, mutta lopettivat myöhemmin toimintansa globaalin kilpailun tiukentuessa. Joillakin tehdaspaikkakunnilla tuotanto on jatkunut, mutta enää ani harvoin kokonaiset kylät ja taajamat elävät yhden teollisuuslaitoksen ympärillä.

Tiiviissä tehdasyhteisössä vallitsi usein yhteisöllisyyden henki. Toisaalta ne olivat hierarkkisia; rajat eri ryhmien kesken olivat selkeät. Tehdaspaikkakunnalla kasvanut siis tiesi, mihin kuulua. Yhteisön ja ryhmien välisen dynamiikan lisäksi paikallinen identiteetti muotoutuu myös suhteessa paikkaan, luontoon ja rakennettuun ympäristöön. Tehdasyhteisöissä oli erikoisia rakennuksia ja paikkoja, jotka tehdassaleja myöten olivat tuttuja kaikille kyläläisille ja joilla oli omat nimensä ja tarinansa. Tuotantoa uudistettaessa tutut maisemat, rakennusten ja ympäristöt muuttuivat ja paikat hävisivät. Monen paikkakunnan ytimet hiljenivät. 

Luennolla tarkastellaan teollisen yhteisön ja maiseman muutosta yksilön näkökulmasta. Esimerkkiympäristönä on Ähtärin Inhan Tehtaat, kylä Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan rajalla. Inhan rautaruukki, Inha bruk, perustettiin vuonna 1841 Inhanjoen rannalle. Raudantuotanto perustui järvimalmin ja romuraudan käyttöön. Myöhemmin joen varteen rakennettiin myös saha sekä läheisyyteen rautatie. Vuosisadan alussa tehdasyhteisön sosiaalinen hierarkia ja järjestys perustuivat tehdaspaternalismiin. Työläisperheet elivät tehtaan omistamissa asunnoissa ja käyttivät tehtaan rakentamia palveluita. Tehdas tarjosi puitteet arkielämälle ja tulevaisuuden horisontin myös tuleville sukupolville.

Inhan Tehtaiden suuri muutos ajoittuu 1960- ja 1970-luvulle. Ennen raudanjalostukseen keskittyneen Inhantehtaat Oy:n omistava Fiskars konserni investoi uuteen teräs- ja alumiiniteknologiaan. Tehtaan tuotanto siis jatkui, mutta uudenlaisen teknologian ja työvoiman voimin. Kylän palvelut siirtyivät kuntakeskukseen ja vanhoja rakennuksia purettiin. Miten muutos kosketti yksittäisiä perheitä ja ihmisiä?  Mitä he jäivät kaipaamaan?

Esiintyjän tiedot: FM Eerika Koskinen-Koivisto, etnologia, Historian ja etnologian laitos. p. 0407243810, eerika.koskinen-koivisto(at)jyu.fi.

Luento järjestetään keskiviikkona 13.3. klo 18.00–19.30 Jyväskylän kansalaisopistolla, luentosalissa 1, osoitteessa Vapaudenkatu 39–41, 40100 Jyväskylä.

Luento on osa konfliktien ruhtinaskunnasta harmonian tasavaltaan? Suomen historian pienten linjojen suuret jäljet - luentosarjaa, jolla historian ja etnologian laitoksen (Hela) nuoret tutkijat ottavat tutkimusaiheillaan kantaa Suomen historian suuriin, kaikkien jo kouluopetuksesta tuntemiin historiallisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Mikrotason tarkastelulla tarkennetaan kuvaa meidän tuntemastamme Suomen historiasta.

Järjestäjät: Jyväskylän Historiallinen yhdistys ry (JHY), Helan tutkijat ry ja Jyväskylän kansalaisopisto.

Lisätiedot luentosarjasta
Pasi Saarimäki, JHY, pasi.saarimaki(at)jyu.fi
Olli Turunen, Helan tutkijat ry, olli.t.turunen(at)jyu.fi